Perjantai 19. päivän iltana ihmettelin, että miksihän minun pieni koirani ontuu vasenta etujalkaansa. Äitini oli käyttänyt koiria metsälenkillä, eikä ollut huomannut siellä sattuneen mitään saati Gaian missään välissä ontuvan. Ajattelin, että katsotaan nyt, onko se jalka seuraavana päivänä parempi. Kävimme lauantaina mökillä, ja siellä koirat saavat juosta pihalla vapaana. Gaia juoksi ja rymysi lapinkoirien perässä ihan normaaliin malliin, mitä nyt välillä ontuen sitä jalkaansa. Sunnuntaina ontuminen edelleen jatkui. Gaian vasemman etujalan kannuksen seutu oli mielestäni turvoksissa. Jo pieni hihnalenkki sai koiran ontumaan huomattavasti kesken matkan. Maanantai-aamuna soittelin eläinlääkäriin, ja seuraava vapaa aika oli tiistaille. Siinä vaiheessa mietin, että jos Gaian jalka jouduttaisiin kuvaamaan, olisi kiva saada viralliset lonkka-, selkä- ja kyynärkuvaukset siihen samaan syssyyn. Olin suunnitellut niitä muutenkin tälle kesälle, ja mielestäni koiran rauhoittaminen erikseen kahteen kertaan olisi aika pöhköä... Eläinlääkäristä luvattiin, että jos silloin vaan on tarpeeksi aikaa, ne viralliset kuvaukset voidaan tehdä samalla kertaa.
Tiistaina eläinlääkärissä lääkäri sitten syynäsi Gaian jalkaa ja sen liikkuvuutta. Kysäisin sitten, oliko siinä kannuksen seudulla hänenkin mielestään turvotusta (sen huomasi parhaiten edestäpäin katsottuna, joten ilmeisesti lääkäriltä jäi se siksi ensin huomaamatta). Pieni vilkaisu siihen, ja lääkäri päätti suorilta hakea rauhoitusaineen ja piikin, ja kaikki kuvaukset tehtäisiinkin sitten siinä samalla. Siinä rauhoitusaineen vaikutusta odotellessa eläinlääkäri (tuttu meille useiden aiempien koirien, gerbiilin sekä undulaatin kautta) kovasti kehui Gaian luonnetta. Vaikka Gaia lääkäriin tullessa tietysti pöhisi ja murahteli kaikelle mahdolliselle eikä ensi alkuun ihan uskaltanut tulla moikkaamaan lääkäriä, hänen mielestään Gaialla on kuitenkin ihana luonne. Gaia antoikin tutkia itsensä pöydällä ihan kiltisti ja rimpuilematta (vaikka sirunlukija oli aika jännä...), ja rauhoituspiikistäkin piti vaan vähän vingahtaa. Tajunlähtöä odotellessa Gaia istua napotti ihan kiltisti vieressäni, välillä pää kallellaan ja hieman puhahtaen jonkun toisen koiran vinkuessa jossain takahuoneessa.
Kun koissu viimein nukahti lattialle, kannoin sen kuvaushuoneeseen ja jäin odottelemaan. Takaisin huoneeseen päästessäni lääkäri olikin tietysti katsonut kuvat läpi. Gaian kannuksen 'ykkösluussa' näkyi murtuma. Jos siitä jotain hyvää keksii sanottavaksi, niin ainakaan kannuksen murtumaa ei yleensä tarvitse leikata koko varpaan ollessa koiralle 'turhake', joten luut voivat luutua takaisin vaikka vähän epänormaaleihinkin asentoihin sen kuitenkaan vaikuttamatta koiran elämään ja liikkumiseen pätkääkään. Aina se vaan itseä musertaa, kun koira on kivuissa, eikä kipujen suuruutta pysty itse tarkalleen tietämään. Hoidoksi siihen nyt saatiin sitten kolmen viikon maastossaliikkumiskielto, kuuden päivän kipulääkekuuri sekä tukisiteen pito käpälässä kymmenen päivän ajan.
Eläinlääkärin arviot Gaian lonkista ja kyynäristä eivät ainakaan olleet yhtään helpompaa kuultavaa. Lonkissa näkyi pahaakin löysyyttä ja lonkkamaljojen mataluutta, minkä hän arvioi vastaavan D:n lonkkia. Selostusta kyynäristä en enää muista (todellisuus alkoi pikkuhiljaa näistä tuloksista vähän hämärtymään), mutta lääkäri antoi niille tuomioksi 2/2. Vasta parin päivän jälkeen tuosta reissusta se ahdistus, mikä minulla tuolloin alkoi, on alkanut helpottamaan. Selkä ja rintaranka Gaialla sentään ovat kutakuinkin kunnossa. Rintarangassa muutamassa nikamassa Gaialla on ihan pientä muutosta, vähän kuin pieniä luupiikkejä nikamien reunoissa. Lääkäri tosin vakuutti, ettei tästä pitäisi olla koiralle normaalin elämän kannalta haittaa.
Kuvauksien jälkeen lääkäri ja paikalla ollut eläintenhoitaja halusivat heti antaa Gaialle herätteen. Gaia meni rauhoittavista melkoisen syvään uneen, ja hengitti todella harvakseltaan. Ja lääkeannos oli kuulemma ollut todella pieni... Gaia sai siis paketin jalkaansa ja minä hoitotarvikkeet mukaani, ja koissun tullessa tarpeeksi tajuihinsa noustakseen pystyyn saimmekin lähteä kotiin. Odotushuoneessa oli uusia asiakkaita, ja Gaian piti koittaa pöhistä heille niskavillat pystyssä, hoiperrellen kuin humalainen... Oli siinäkin näky ;)
Ensimmäinen ilta menikin sitten aika hissuksiin Gaapan nukkuessa 'krapulaansa' ohi. Vasta seuraavana iltapäivänä Gaia myöskin muisti, mitä pihalla käydessä pitikään tehdä. Pikkuhiljaa häntäkin alkoi heilua, ensin ihan matalalla hieman heilahtaen, vaan kyllä se siitä nousi taas selänpäälle huiskamaan ihan kunnolla. Nyt koira on taas ihan oma itsensä, mitä nyt entistäkin hyperaktiivisempi kaikkien koittaessa toppuutella koiraa riehumasta (se ei muuten tahdo onnistua). Jalan siteitä se ei yritä hirveästi repiä, joten kauluri meillä on kokonaan pois käytöstä. Ehkä kaulurin kanssa tuota Gaian riehumisintoa tietysti saisi matalammaksi...
Järkyttyneenä noista Gaian lonkka- ja kyynärarvioista soitin Gaian kasvattajalle. Hän sanoi, ettei heillä päin eläinlääkäri suostu edes antamaan gööttien kuvauksista omia arvioitaan, koska Kennelliitolta tulokset tulevat aina ihan erilaisina takaisin (ja ilmeisesti yleensä parempina). Elättelen tässä vielä toiveita siitä, että Kennelliiton tulokset ovat Gaiankin kohdalla paremmat... Varsinkin tuo kyynärien tulos huolettaa. Jos ne olisivatkin edes ykkösiä, voisin vähän huokaista helpotuksesta. Toki koira on vielä niveliltään terve, ja toivottavasti näin tuleekin aina olemaan, mutta huoli on silti suuri tulevaisuudesta...
 |
| Pieni krapulapotilas nukkumassa. Repsottava siteenpätkä ei ole koiran aikaansaannosta, eikä se myöskään kuvassa ole koiran suussa ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti