tiistai 31. toukokuuta 2011

Lapset ne kasvavat nopeasti...

Jospa tänne pistäisi joitakin kuvia Gaian tähänastisen kasvun varrelta. Koiruus alkaa jo pikkuhiljaa näyttämään kauniilta nuorelta göötiltä pienen, ylisöpön, pallopäisen ja hörökorvaisen karvamakkaran sijaan ;)

8 vk:
 Seuraavana päivänä uuteen kotiin muutostaan pikkukoira taisi olla vielä vähän väsynyt matkustamisesta, uusiin ihmisiin tutustumisesta (tai olihan Gaia nähnyt minut ja äitini jo viisiviikkoisena, mutta tuskinpa se enää meitä muisti) ja yleisestä ympäriinsä pörräilystä. Pennusta oli oikein mukavaa ottaa kunnon tirsat äitini sylissä.

9 vk:
 Pennun kanssa matkattiin alustavista suunnitelmista poiketen Kajaaniin tutustumaan vanhempieni lapinkoiraan, Saagaan, ja tietysti muuhunkin porukkaan ja koko paikkaan. Jossain välissä ulkona kameran lähettyvillä söpösteli yllä näkyvä ilmestys. Onkohan sillä edes takajalkoja...?

10vk:

 Pääsiäisenä pikkukoira pääsikin ihmettelemään pientä koiralaumaa: Käytiin Kajaanissa joukolla metsäilemässä lapinkoirien Priitan (Miskajasmin Priitta) ja Saagan, tanskandoggi Nemin (Chic Carelia's Delilah) sekä göötti Voiton (Taikakuonon Adolf) kanssa...
... ja arvatkaapa, kuka isoista koirista oli pikkukoiran ehdoton suosikki? Voitto-herra oli Gaiasta niiiiiiiiin ihana, vaikkei isogöötti paljoa pienemmästä perustanut ;)

Pikkugöötistä tuli napattua samalla reisulla pari vähän edustavampaakin kuvaa:






Koiranpentuhan on vallan mainio syy hankkia uusi kamera, eikö olekin?
12vk:


 Gaia pääsi riekkumaan kaverini Hiisi-lapinkoiran (Netvetin Loimu) kanssa ihan täällä Raahessa. Tästä vauhtikaksikosta oli hankalaa saada tarkkoja kuvia... Mutta koirilla ainakin riemua riitti! Hiisi kävi riekkuhetken aikana jopa sukeltamassa lammessa... Ei tosin ehkä ihan tarkoituksella. Gaia pysyi vedestä kauempana, muttei välttynyt siltikään kastumiselta.

 Viikonloppuna Hiisi lähti omistajineen mukaan visiitille Kajaaniin. Käytiin porukalla mökilläkin, ja tohinaa riitti niin, että pikkukoiran piti ottaa päikkärit mukavasti saunan terassilla auringossa makoillen.
Ei, ei se ole kuollut...

13vk:
Käytiin jälleen viikonloppuna metsälenkillä Kajaanissa, tällä kertaa vaan Gaian ja Saagan voimin. Gaiasta tuli muutama nätti kuva kannolla istumassa. Pentu osasi jo näyttää kovin topakalta!
Lisäksi saatiin napattua pari kaverikuvaa Gaiasta ja Saagasta. Yritys oli kyllä ottaa kuvia vain Saagasta, mutta pikku-Gee oma-aloitteisesti tuli hääräämään ympärille, ja äitini koitti saada koirat istumaan hetkeksi vieretysten.
Gaia sai myöhemmin myös yrttipannan kaulaansa, toivottavasti se pitäisi punkit koirasta poissa...

14 vk: 

Niin se minun pikkuinen ADHD-karvalapseni alkaa näyttämään oikein hienolta pikku göötiltä! Kuonossakin alkaa olla jo reippaasti pituutta ja 'terävyyttä'.
Gaia myöskin ilmeisesti aikoo isona valokuvaajaksi. Tässä taidetaan jo harjoitella siskoni kameralla.

Seisomisharjoituksissakin on vielä petraamista...
... mutta ehkäpä nekin alkavat jossain välissä sujua. Kesäloman vietän otuksineni Kajaanissa kotona, ja loman aikana tarkoitus olisi koittaa päästä käymään näyttelyharjoituksissa jos vain mahdollista, ja pentukurssille olen Gaian jo ilmoittanut. Mökille tietysti pitää myös päästä useasti molempien koirien kanssa :)

24.5. Devon-petokin täytti jo kolme vuotta!
Herra Arattikaan ei siis ole enää ihan pikkupoika, vaikka välillä tuntuukin, että ihan vastahan se minulle tuli... Toivottavasti Devoninkin kanssa meillä on kuitenkin yhteistä taivalta edessämme vielä vuosikausien ajan.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Tästä se lähtee...

... siis blogin pitäminen. Mikäli tämä kirjoittelu nyt jatkuu kovin aktiivisena ;)

Tästä blogista voi siis lukea länsigöötanmaanpystykorva Gaian (Jorsakin Iina) sekä silloin tällöin myös kolmen linnun, helmiaratti Devonin ja neitokakadujen Ticon sekä Jirin, että myös itse 'parven huoltajankin' kuulumisia. Gaia touhu-Tiinana (taikka touhu-Iinana) pysykööt kuitenkin pääosassa kaikkine kujeineen ja jekkuineen.

Gaia on siis ensimmäinen oma koirani, se koira, josta haaveilin joskus seitsemän-kahdeksan vuotiaana. Päätin silloin, että sitten kun olen vanhempi ja osaan huolehtia itse koirasta, minulle sellainen tulee. Tosin nyt kolmisentoista vuotta myöhemmin Gaian ja minun yhteisen taipaleemme alussa olen jonkin kerran joutunut miettimään, olenko edelleenkään 'tarpeeksi vanha' osatakseni hoitaa (pentu)koiraa oikein. Mutta ei kai sitäkään tuosta vain voi osata, sekin pitää opetella, pikkuhiljaa. Hyvänä lähtökohtana on kuitenkin tähänastinen elämäni, jonka olen melkein kokonaan viettänyt koirien parissa. Kotona vanhempieni luona on nelivuotias suomenlapinkoira Paukapää Tiinu, tutummin Saaga, minulle rakas ja muutoinkin aivan ihana koirapersoona. Saagaa ennen taas kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni lapinkoira Cranefield's Hillankukan eli Ritun seurassa, ja joitain hetkiä on joskus vietetty husky Jutan ja sekarotuisen Netta-koiran kanssa.

 Ihan oma koira vaan on myös ihan oma asiansa. Vastuu pienen koiran hoidossa on suuri, mutta on ilo seurata sellaisen kasvua ja kehitystä sekä temmellystä tässä suuressa maailmassa. Katsotaan siis, mitä tästä blogin pitämisestä oikein tulee, ja kuinka hyvin sen kautta onnistun raportoimaan tämän taipaleen kulkua :)

Tässä lisäksi muutama kuva 5,5viikon ikäisestä Gaiasta maaliskuulta, yhdessä kuvassa mukana myös Jorsakin Iida eli Hilma.