Gaian lonkka- ja kyynärtulokset

Ne tulivat näkyviin KoiraNetissä viimeinkin: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI21711/11&R=14

Voin edes hieman huokaista helpotuksesta! Eläinlääkärin arvio heinäkuussahan oli lonkille D:t ja kyynärille kakkoset, joten nuo C/C ja 1/1 ovat siihen nähden varsin tervetulleet tulokset. Kotikoiraksihan Gaia kuitenkin jäi, joten eiköhän noilla kyynärilläkin pärjätä, jos ei vaan kummempia satu. Koissun leikkauttamispäätöstä nyt pohdin vielä uusiksi... Kakkosen kyynärillä en sitä olisi uskaltanut ollenkaan edes harkita sen mahdollisen lihomisriskin takia.
(Ja siltä varalta, että tämän sattuisi joku göötisti lukemaan ennen töppöjalkansa terveyskuvauttamista, eläinlääkärit ilmeisesti osaavat harvoin arvioida tarkalleen gööttien lonkkia ja kyynäriä oikein kaiken kuulemani perusteella. Osa ei ala niitä arvioimaan ollenkaan. Olisikin hauska tietää, kuinka asian laita on muiden lyhytjalkaisten rotujen, ja etenkin corgien, kanssa. Aiheuttaako lyhytjalkaisuus sitten jotain rakenteellisia muutoksia niihin niveliin ja saa ne näin näyttämään löysemmiltä ynnä muulta kuin pidempijalkaisemmilla roduilla, vai mikä tämä juttu nyt sitten lienee...)

Gaian etujalkakin alkaa vaikuttaa paremmalta, vaikkakin liikkeessä se ilmeisesti vielä ärtyy. Jonkin verran Gaitsu voi liikkua ilman ontumista, mutta pitkälle lenkille ei taideta hetkeen päästä. Alkuviikko levossa meni vielä suhteellisen rauhallisesti käpälän ilmeisesti oltua vielä kipeä kipulääkkeistäkin huolimatta, mutta nyt loppuviikosta alkaisi neidistä jo virtaa löytyä. Eilen Gaia pääsi sitä kuitenkin hieman purkamaan mökkireissulla.

Pööttiä huolettivat mahdolliset rustoluurosvot

"En mä nyt jaksaisi posettaa..."

Ei-niin-takakorkea pönötys, ikää vajaat 2v 8kk

Saunavahti

Taas jalkavaivoja...

En enää ymmärrä. Kesän alussa siskon Priita-lapparilla oli tassu auki, heinäkuussa Gaia mursi sen vasemman etujalan kannusvarpaansa, elokuun puolella Saaga satutti toisen takajalkansa ja on ollut jo pari viikkoa täyslevossa (ja lepo jatkuu vielä ainakin kolmisen viikkoa, jonka jälkeen jopa katsotaan, täytyykö sitä jalkaa operoida kirurgisesti jotenkin...), ja kappas vaan, Gaialla on taas jalka kipeä. Viime perjantaina alkoi ontuminen (no, päivämäärähän oli 13.), ja vaikka koitin pitää koiraa levossa viikonlopun, ei se jalka mennyt siitä kummemmaksi. Siinä näkyi himpun verran turvotustakin. Eilen kävimme näyttämässä sitä siis eläinlääkärillä, ja kaikkien jalkojen perinpohjaisen kopeloimisen, koiran lämmön mittaamisen ja uusien röntgenkuvien jälkeen epäilyksi tuli jonkinlainen jänteen tai nivelsiteen venähdys, joka on tulehtunut. Sinänsä helpotus, ettei kyseessä ainakaan ollut uusi murtuma, tai olisin huolestunut Gaian luuston kunnosta... Mutta ei se kiva ole tämäkään. Hoitona olisi nyt viikon lepo ja parin päivän tulehduskipulääkekuuri, jota tarvittaessa voi jatkaa kauemminkin. Jospa tämä viikko nyt riittäisi, eikä se jalka jäisi vaivaamaan pidemmäksi ajaksi. Tuolle virtapiikille kun on vaikea kertoa, että et sinä nyt pääse lenkille tai leikkimään kavereiden kanssa, kun jalka on pipi :P Gaia kun vielä on niin sitkeä pieni koira, että sitä ei paljoa näytä haittaavan, vaikka jonnekin sattuisi... Tai ainakaan kipeitä jalkoja kopeloidessa se ei viitsi sanoa, kun kipeään kohtaan osuu. Ja vaikka muutoin joutuisikin ontumaan, niin pallot, taskulamput ja vesisuihkepullot saavat sellaisetkin kivut unohtumaan.

Ja kun lepotaukoyritykselle nyt kerran jouduttiin, niin tässä kesän esimerkkejä siitä, kuinka Gaappa-pöötti voi ottaa rennosti:

Murtuman aikojen kuvia: oma peti on potilaasta ihan huippu

Näyttää rennolta ja lokoisalta, eikö...?

... Todellisuus oli vain hivenen... erilainen.

Tämä taas näyttää vähemmän rennolta...

... Mutta oikeasti Pöötti Suosittelee Tätä Kaikille. (Minä en.)

Lisäksi yritin ennen uusia jalkavaivoja ottaa Gaiasta nättiä kuvaa äidin kesäkukkien edessä, mutta Geetä ei hirveästi kiinnostanut poseerata. Hyvässä osissa kuvista koiran nenä oli kukkien seassa, kun piti ihmetellä niissä pörrääviä kukkakärpäsiä.

Vaikka blogi onkin 'Gaian ja lintuparven' blogi, en hirveästi ole tuon parven elämästä tänne kirjoitellut. Parvi elää niin tasaista arkea, ettei siitä yleensä erikoisempaa sanomista löydy. Tico-neitsikka tosin on päättänyt tehdä asiaan muutoksen, ja on nyhtänyt jaloistaan, siipiensä alta ja mahastaan höyhenensä. Toistaiseksi höyhentä on vielä sen verran jäljellä, ettei paljasta ihoa loista normaalisti esillä, mutta mahan alueella on sulkapeitteessä kuoppa... En ole nyt huomannut, että se olisi hetkeen jatkanut tätä nyppimisharrastustaan, mutta en minä sitä koko aikaa olekaan vahtimassa. Nyppimisen syy on hämärän peitossa, ellei se johdu siitä muutoksesta, että jäin itse työttömäksi. Koko kahdeksaan vuoteen tätä ongelmaa ei ole aiemmin ollut, ja koska olemme asuneet taas kotona yli vuoden päivät minkään muun asian muuttumatta, tuo työttömyyteni ja sitä kautta arkirytmimme muuttuminen epäsäännöllisemmäksi on melkeinpä ainut asia, jonka keksin sen aiheuttajaksi. Toinen vaihtoehto olisi tietysti se, jos Tico onkin sairas. Muutoin se tosin on pirtsakka ja äksy kirkassilmäinen itsensä, joten toivottavasti herra kuitenkin on pohjimmiltaan terve...

Toukokuussa ehjällä sulkapeitteellä

Kyllä niistä välillä huolta piisaa. Niin rakkaita ne kaikki ovat...