Kirjoitellaanpas tänne nyt hieman viimeaikaisista mätsärireissuista, kun on taas tullut pidettyä täällä taas pientä hiljaiseloa. Gaapparaisen kanssa siis pyörähdettiin kehässä eläintenviikon match showssa Kajaanissa 6.10. Parina meillä taisi silloin olla varsin hienotapainen borderterrieri, joten ei ollut yhtään ihme, että lievästi sanottuna keskittymiskyvyttömän Gaitsun kanssa saimme sinisen nauhan. Pöydällä olo oli Gaialle taas ihan kamalaa, eikä asiaa auttanut yhdessä välissä selkäni takaa kuuluva kalahdus. Seisominenkin oli hieman hakusessa. Liikkeet sentään näyttivät hyviltä - siis silloin, kun koira ylipäänsä suostui liikkumaan ;) Maassa olleet hajut olisivat kovin kiinnostaneet pientä koiraa. Sinisten ryhmäkehässä Gaia taas alkoi liikkumaankin suosiollisemmin, vaikkakin seisominen ei silloinkaan aina ihan tahtonut kiinnostaa. Toisaalta ihmettelenkin, kuinka tuomarin karsiessa koirakoita seisoimme edelleen siellä neljän viimeisen joukossa. Eikä ihmetys loppunut edes siihen, sillä meitä ei käteltykään vielä neljännelle sijalle, vaan peräti kolmanneksi! Gaia oli sen verran hermostuksissaan pöydällä tutkittavana ja välillä vähän muutenkin toisten koirien haukahdellessa ympärillä ja esineiden kolistessa jossain kauempana, mutta ilmeisesti tuomari ei halunnut rokottaa meitä koiran arkuudesta. Positiivinen yllätys, siis.
 |
| Niinkuin kuvasta näkyy, pöydällä oli tutkittavana todella iloinen koira... |
 |
| Ryhmäkehää odotellessa saattoi ottaa hieman rennommin, ja pelleillä vähän. Temputtaminen kehien välissä voi saada ihmeitä aikaan koiran motivaatiolle tylsään esiintymiseen. Ainakin Gaian häntä pompsahtaa yleensä varsin nopeasti takaisin selän päälle ikävämmänkin tapahtuman jälkeen, jos koissu saa leikkiä hieman mangustia. |
Toiseen mätsäriin osallistuimme 3.11., vaikka vielä mätsäripaikalle mennessä en ollut täysin varma siitä, että ilmoittaisin Gaiaa koko touhuun. Kun kuitenkin näytti, ettei koko kaupungin pienet koirat olleet saapuneet paikalle, ilmoitin meidät kuitenkin mukaan. Pieniä aikuisia olikin yhteensä vain 13, ja me esiinnyimme juuri sillä viimeisellä numerolla. Pahana vastaparinamme olikin toinen länsigöötanmaanpystykorva, Gaian kaveri Vilja. Molemmat koirat esiintyivät mielestäni ihan mukavasti, vaikka Gaialla olikin taas TODELLA jännää pöydällä (joka keikkui koiran alla jo pelkästään Gaian jalkojen tärinästä. Aikamoinen noidankehä...). Punaisen nauhan nappasi kuitenkin iloinen hännänheiluttaja Vilja, ja Gaian kanssa tyydyimme mielellämme siniseen nauhaan (tai Gaiahan ei niistä nauhoista välitä, vaan tärkeintä on saada vaan se purutikkupalkinto) ja jatkoimme suoraan sinisten ryhmäkehään. Epäilin Gaian jaksamista keskittyä niin pitkään kehärumbaan, eikä asiaa auttanut yhtään se, että tuomari tuntui vuoroin seisottavan meitä paikoillaan ja vuoroin juoksutti ympyrää pitkiäkin toveja. Pieni koira kuitenkin yllätti, ja Gaia liikkui ja seisoi todella kiitettävästi homman venymisestä huolimatta. Ja niin kävikin, että ympäriltä koirakot vähenivät, ja seisoimme ryhmäkehässä jälleen neljän viimeisen joukossa. Tällä kertaa meidät käteltiin ensimmäisinä sijoituksille, eli tuloksena oli SIN-4. Eipähän tarvinnut kuitenkaan harmitella ilmoittautumisia ;)
 |
| Hyville hävittiin. Neljännellä sijalla havaittavissa jotain sekavaa heilumista... |
 |
| Kotona piti tietysti ottaa posetuskuvat hienosta pienestä koirasta palkintopussista löytyneen ruusukkeen kera. |
 |
| Gaia tosin olisi varmaan mieluummin poseerannut niiden pussista löytyneiden herkkujen kera. |
Tähän siis lienee hyvä lopettaa tämän vuoden mätsäilyt, kun eipä niitäkään enää taideta näillä seuduilla hetkeen järjestää. Ja vaikka järjestettäisiinkin, niin ulkona on liian kylmä, ja halleihin Gaitsua lienee turha viedä. Loppuvuosi menee täällä blogissakin varmaan taas hiljaisemmin, ellen jossain välissä onnistuisi kirjoittelemaan hieman jotain meidän toisten koirien ohitusharjoittelusta hihnalenkeillä. Ehkä jotain kuvapäivityksiäkin saattaisi tänne ilmestyä, jos ulkona sattuisi jossain välissä olemaan hyvä kuvausilma metsälenkillä ;)
