Oulu KV 14.7.2013

Jotenkin sitä ajauduttiin Gaian kanssa kuitenkin näytelmöimään Ouluun ja Tino Peharin arvosteltavaksi. Ennen kehää harjoittelusta ei tullut yhtään mitään, kun Gaia olisi vaan kuonoineen ollut menossa jokaiseen ilmansuuntaan samaan aikaan ja haukkuen kaiken päälle. Vähän laittoi taas mietityttämään, että mitähän tästäkin taas tulee...

Ensi alkuun, arvostelu kuului näin:
"2-years old. Good size. Medium strong bones. Feminin head, should have better profile. Should have better topline. Good angulation. Movement needs more drive." Tuloksena ERI AVK3 (narttujahan avoimessa luokassa olikin yhteensä kolme kappaletta... ;) )

Pehar antoi tuona päivänä kaikille esiintyneille gööteille ERIn, ja kaikki muut paitsi Gaia saivat myös SA:n. Mutta olemme tyytyväisiä nyt tuohon vihdoin napattuun ERI:in. Ehkä se SA:kin olisi saattanut tippua, jos Gaiaa olisi kehässä kiinnostanut liikkua kunnolla. Meno oli tyyliä kuono maassa, välillä hidastellen ja välillä ottaen hieman pomppuaskelia. Joko näyttelythommat eivät vaan hirveästi napanneet, tai sitten Gaiaa kiusasi kehän pitkähkö nurmikko. Sellaisella ei olla aiemmin edes harjoiteltu kunnollista liikkumista. Kehässä Gaia malttoi seistä hienosti paikoillaan, ja tuttuun tapaansa hieman varoi tuomaria pöydällä ollessaan (tähän ei kieltämättä auttanut ollenkaan melkein heti koiran pöydälle nostamisen jälkeen tuulessa kohahtanut kehäteltta... Onneksi tuomari näytti kyllä tajuavan, että koira säikähti nimenomaan sitä telttaa.)

Vielä olisi Kajaanin elonäyttely tälle vuodelle jäljellä, jos siellä ei vaan tapahdu taktisia tuomarimuutoksia... Jos göötit vaihtuvat taas Poletaevan arvosteltaviksi, taidetaan jättää koko touhu väliin... Vaikka toisaalta tämän Gaian kesäisen lihotuskuurin jälkeen olisikin ihan mielenkiintoista tietää, mitä Poletaeva nyt Gaapasta sanoisi. Massaa tuohon koiraan on tullut huomattavasti lisää toukokuiseen verrattuna.

Vähän mallia Gaian jykevämmästä lookista kesäkuun loppupuolelta.

Vertailuksi: tältä se näytti toukokuussa...

Ennen Ouluun lähtöä kotona oli tällainen ilmestys.
"Ai mitä, Ouluun...?"

"... mee yksinäs, mää en jaksa!"

Mutta oli siellä Oulussa sitten ihan kivaakin, varsinkin kun töötti pääsi huiskamaan bestiksensä, Hiisi-lapinkoiran kanssa. Valitettavasti kaverusten yhteinen vauhti oli niin huimaa, ettei kuvaaja pysynyt perässä ja saanut kaveruksista kunnon räikämiskuvia ;)