Helteillä on hyvä päästä myös vilvoittelemaan vesistöjen ääreen. Gaia tosin ei ole vielä erityisemmin innostunut uimisesta, vaan rannalla on mukavampaa möyriä hiekkakuopissa. Gaia kaiveli itselleen hienon kuopan mökille rantaan.
Saatettiinpa sitä istuskella puhtoisempana koivun juurellakin.
Saaga sen sijaan oikeana uimakoirana haki keppiä järvestä mielellään. Gaiasta oli hauskempaa koittaa varastaa keppi Saagalta tämän rantautuessa. Tosin vain harvoin taisi pikkukoira saada napattua kepakon isomman suusta...
Saagasta tuli napattua jokunen kuva uintireissun jälkeen. Lapinkoirillahan pitäisi kuulemma olla ahmamainen ryhti, joten lienekkö Saagan ryhti rotumääritelmän mukaan juuri täydellinen tässä kuvassa ;)
Kirjoittaja taas intoutui kuvailemaan järvellä lenneilleitä tiiroja, ja koirakuvat jäivät näin vähän vähemmiksi...
Viikonloppuna siskoni kävi Priita-koiransa kanssa visiitillä Kajaanissa, ja Priitasta tuli Gaian terrorisointikohde nro. 1.
Mikäs voisi pienestä göötistä olla sen hauskempaa, kuin roikkua lappalaisten kaulakarvoissa, ja yrittää jäystää näiden pörrökarvakorvia sekä purra näitä nilkoista ;)
Eilen taas oli ensimmäinen kerta pentukurssilla, ja vaikka menestys välillä vähän etukäteen huoletti, oli Gaia kuitenkin suhteellisen mallikelpoisesti sen tunnin ajan. Gaia tosin pelkäsi ensi alkuun muita pentuja, mutta huomasi pian, että kilttejähän nekin ovat. Vaikka eräs terrieri vähän Gaialle alkuun ärisikin, saattoi tämäkin kaksikko yhdessä välissä vähän leikkiä keskenään. Harjoituksetkin menivät pääasiassa ihan kivasti. Katsekontaktiharjoituksessa ei juuri ollut ongelmia, kunnes harjoitusta vaikeutettiin niin, että Gaian olisi pitänyt ottaa kontakti liikkeessä. "Katso" käskyn kuullessaan Gaia tuijotti kovin intensiivisesti kyynärpäätäni, kun pidin namikättä selkäni takana. Tämä harjoitus tulikin kotiläksyksi, joten sitäkin tällä viikolla saataisiin harjoitella ihan urakalla.
Pöydällä tutkittavana oleminen oli Gaialle muuten ihan ok touhua, kunnes kurssin ohjaaja yritti tarkastaa Geen hampaat. Koira yritti pakittaa pari askelta pöydältä, ja pitkän koiran häntäpuoli ylsikin sitten reunan yli. Kyllä ne hampaat saatiin kuitenkin katsottua, vaikkakin vähän vaikeasti... Tätäkin saa siis harjoitella lisää.
Luoksetulossa ei sitten ollutkaan ongelmaa. Ohjaaja piti koiria vuoronperään pitkässä liinassa, kun omistaja käveli poispäin, ja kutsui sitten koiran luokseen. Gaiahan kipitti luokse suorilta nameja hakemaan :) Eipä tuon koirulin kanssa luoksetulossa muutenkaan ole oikein ollut ongelmia, paitsi kerran lenkkeilijät olivat omistajaa mielenkiintoisempia, ja kotipihalta ei välillä millään malttaisi tulla takaisin sisälle. Ja jos pihan portti vaan sattuu olemaan auki, saa silloinkin pennun takaisin vaan namipussin avulla...
