Pentukoulua ja koirakavereita

Viimeviikkoisten helteiden aikaan asiasta ei voinut erehtyä: kesä se saapui taas Pohjolaan. Vaikka kaikki muut riutuivat läkähdyksissään, Gaiassa virtaa riitti. Onneksi Gaia sai päivää vaille nelikuispäivänään riekkua serkkuni nuoren saksanpaimenkoira-pystykorva-mix Jaden kanssa. Vaikka kokoeroa riitti, neidit tulivat hienosti toimeen keskenään. Välillä riekkuminen tosin oli laiskanpuoleista hammastelua.

Helteillä on hyvä päästä myös vilvoittelemaan vesistöjen ääreen. Gaia tosin ei ole vielä erityisemmin innostunut uimisesta, vaan rannalla on mukavampaa möyriä hiekkakuopissa. Gaia kaiveli itselleen hienon kuopan mökille rantaan.

Saatettiinpa sitä istuskella puhtoisempana koivun juurellakin.

Saaga sen sijaan oikeana uimakoirana haki keppiä järvestä mielellään. Gaiasta oli hauskempaa koittaa varastaa keppi Saagalta tämän rantautuessa. Tosin vain harvoin taisi pikkukoira saada napattua kepakon isomman suusta...
  Saagasta tuli napattua jokunen kuva uintireissun jälkeen. Lapinkoirillahan pitäisi kuulemma olla ahmamainen ryhti, joten lienekkö Saagan ryhti rotumääritelmän mukaan juuri täydellinen tässä kuvassa ;)

Kirjoittaja taas intoutui kuvailemaan järvellä lenneilleitä tiiroja, ja koirakuvat jäivät näin vähän vähemmiksi...

Viikonloppuna siskoni kävi Priita-koiransa kanssa visiitillä Kajaanissa, ja Priitasta tuli Gaian terrorisointikohde nro. 1.

Mikäs voisi pienestä göötistä olla sen hauskempaa, kuin roikkua lappalaisten kaulakarvoissa, ja yrittää jäystää näiden pörrökarvakorvia sekä purra näitä nilkoista ;)

Eilen taas oli ensimmäinen kerta pentukurssilla, ja vaikka menestys välillä vähän etukäteen huoletti, oli Gaia kuitenkin suhteellisen mallikelpoisesti sen tunnin ajan. Gaia tosin pelkäsi ensi alkuun muita pentuja, mutta huomasi pian, että kilttejähän nekin ovat. Vaikka eräs terrieri vähän Gaialle alkuun ärisikin, saattoi tämäkin kaksikko yhdessä välissä vähän leikkiä keskenään. Harjoituksetkin menivät pääasiassa ihan kivasti. Katsekontaktiharjoituksessa ei juuri ollut ongelmia, kunnes harjoitusta vaikeutettiin niin, että Gaian olisi pitänyt ottaa kontakti liikkeessä. "Katso" käskyn kuullessaan Gaia tuijotti kovin intensiivisesti kyynärpäätäni, kun pidin namikättä selkäni takana. Tämä harjoitus tulikin kotiläksyksi, joten sitäkin tällä viikolla saataisiin harjoitella ihan urakalla.
 Pöydällä tutkittavana oleminen oli Gaialle muuten ihan ok touhua, kunnes kurssin ohjaaja yritti tarkastaa Geen hampaat. Koira yritti pakittaa pari askelta pöydältä, ja pitkän koiran häntäpuoli ylsikin sitten reunan yli. Kyllä ne hampaat saatiin kuitenkin katsottua, vaikkakin vähän vaikeasti... Tätäkin saa siis harjoitella lisää.
  Luoksetulossa ei sitten ollutkaan ongelmaa. Ohjaaja piti koiria vuoronperään pitkässä liinassa, kun omistaja käveli poispäin, ja kutsui sitten koiran luokseen. Gaiahan kipitti luokse suorilta nameja hakemaan :) Eipä tuon koirulin kanssa luoksetulossa muutenkaan ole oikein ollut ongelmia, paitsi kerran lenkkeilijät olivat omistajaa mielenkiintoisempia, ja kotipihalta ei välillä millään malttaisi tulla takaisin sisälle. Ja jos pihan portti vaan sattuu olemaan auki, saa silloinkin pennun takaisin vaan namipussin avulla...

Lapset ne kasvavat nopeasti...

Jospa tänne pistäisi joitakin kuvia Gaian tähänastisen kasvun varrelta. Koiruus alkaa jo pikkuhiljaa näyttämään kauniilta nuorelta göötiltä pienen, ylisöpön, pallopäisen ja hörökorvaisen karvamakkaran sijaan ;)

8 vk:

 Seuraavana päivänä uuteen kotiin muutostaan pikkukoira taisi olla vielä vähän väsynyt matkustamisesta, uusiin ihmisiin tutustumisesta (tai olihan Gaia nähnyt minut ja äitini jo viisiviikkoisena, mutta tuskinpa se enää meitä muisti) ja yleisestä ympäriinsä pörräilystä. Pennusta oli oikein mukavaa ottaa kunnon tirsat äitini sylissä.

9 vk:

 Pennun kanssa matkattiin alustavista suunnitelmista poiketen Kajaaniin tutustumaan vanhempieni lapinkoiraan, Saagaan, ja tietysti muuhunkin porukkaan ja koko paikkaan. Jossain välissä ulkona kameran lähettyvillä söpösteli yllä näkyvä ilmestys. Onkohan sillä edes takajalkoja...?

10vk:

 Pääsiäisenä pikkukoira pääsikin ihmettelemään pientä koiralaumaa: Käytiin Kajaanissa joukolla metsäilemässä lapinkoirien Priitan (Miskajasmin Priitta) ja Saagan, tanskandoggi Nemin (Chic Carelia's Delilah) sekä göötti Voiton (Taikakuonon Adolf) kanssa...

... ja arvatkaapa, kuka isoista koirista oli pikkukoiran ehdoton suosikki? Voitto-herra oli Gaiasta niiiiiiiiin ihana, vaikkei isogöötti paljoa pienemmästä perustanut ;)

Pikkugöötistä tuli napattua samalla reisulla pari vähän edustavampaakin kuvaa:

Koiranpentuhan on vallan mainio syy hankkia uusi kamera, eikö olekin?

12vk:

 Gaia pääsi riekkumaan kaverini Hiisi-lapinkoiran (Netvetin Loimu) kanssa ihan täällä Raahessa. Tästä vauhtikaksikosta oli hankalaa saada tarkkoja kuvia... Mutta koirilla ainakin riemua riitti! Hiisi kävi riekkuhetken aikana jopa sukeltamassa lammessa... Ei tosin ehkä ihan tarkoituksella. Gaia pysyi vedestä kauempana, muttei välttynyt siltikään kastumiselta.

 Viikonloppuna Hiisi lähti omistajineen mukaan visiitille Kajaaniin. Käytiin porukalla mökilläkin, ja tohinaa riitti niin, että pikkukoiran piti ottaa päikkärit mukavasti saunan terassilla auringossa makoillen.

Ei, ei se ole kuollut...

13vk:

Käytiin jälleen viikonloppuna metsälenkillä Kajaanissa, tällä kertaa vaan Gaian ja Saagan voimin. Gaiasta tuli muutama nätti kuva kannolla istumassa. Pentu osasi jo näyttää kovin topakalta!

Lisäksi saatiin napattua pari kaverikuvaa Gaiasta ja Saagasta. Yritys oli kyllä ottaa kuvia vain Saagasta, mutta pikku-Gee oma-aloitteisesti tuli hääräämään ympärille, ja äitini koitti saada koirat istumaan hetkeksi vieretysten.
Gaia sai myöhemmin myös yrttipannan kaulaansa, toivottavasti se pitäisi punkit koirasta poissa...

14 vk: 

Niin se minun pikkuinen ADHD-karvalapseni alkaa näyttämään oikein hienolta pikku göötiltä! Kuonossakin alkaa olla jo reippaasti pituutta ja 'terävyyttä'.

Gaia myöskin ilmeisesti aikoo isona valokuvaajaksi. Tässä taidetaan jo harjoitella siskoni kameralla.

Seisomisharjoituksissakin on vielä petraamista...

... mutta ehkäpä nekin alkavat jossain välissä sujua. Kesäloman vietän otuksineni Kajaanissa kotona, ja loman aikana tarkoitus olisi koittaa päästä käymään näyttelyharjoituksissa jos vain mahdollista, ja pentukurssille olen Gaian jo ilmoittanut. Mökille tietysti pitää myös päästä useasti molempien koirien kanssa :)

24.5. Devon-petokin täytti jo kolme vuotta!

Herra Arattikaan ei siis ole enää ihan pikkupoika, vaikka välillä tuntuukin, että ihan vastahan se minulle tuli... Toivottavasti Devoninkin kanssa meillä on kuitenkin yhteistä taivalta edessämme vielä vuosikausien ajan.